Vuosi 2023 alkoi suruviestillä. Uudenvuodenpäivän aamuna Aarne Nummelan maallinen taival päättyi pitkän sairauden uuvuttamana. Aarne syntyi Urjalassa perheeseen, jossa hänellä oli vanhempien lisäksi neljä veljeä ja kolme siskoa. Muutettuaan töiden perässä Turkuun hänelle avautui pitkä työuransa Turun Sanomissa taittajana. Turussa hän tapasi myös Ullan, jonka kanssa hän avioitui. Yhteisiä vuosia avioliitossa kertyi kunnioitettavat kuusikymmentäkahdeksan.
Itse sain tutustua Aarneen pian muutettuani Turkuun 1985 ja aloitettuani työt Varsinais-Suomen Kansanlähetyksessä. Sopeutuminen Karjalasta Turkuun ei ollut helppoa. Kun Loimaan kirkkoherra kuuli, mistä olen tullut, hän sanoi: ”Ai jaaha, Lappeenranta on maailman antivarsinaissuomalainen paikka.” Nummelan perheellä ja Aarnella on ollut ratkaiseva rooli siinä, ettei minun ole tarvinnut palata maitojunalla Lappeenrantaan. Kun aloin seurustella Annen kanssa, jännitin miten Annen vanhemmat suhtautuvat siihen. Tämä pelkoni osoittautui turhaksi. Sain kokea, että sekä Aarne että Ulla ottivat minut lämpimästi vastaan perheeseensä.
Aarne oli jäänyt Turun Sanomista eläkkeelle ja hänestä tuli aktiivinen vapaaehtoinen Kansanlähetyksessä. Yhdessä tehtiin monia kokousmatkoja. Kesäisin ja syksyisin marjareissuja Nauvoon ja Urjalaan. Aarne tiesi kummastakin hyvät marjapaikat. Yksi reissu jäi kuitenkin mieleen ylitse muiden. Vuosi taisi olla 1992, kun teimme kolmen miehen retken Kuusamoon. Aarne, 3-vuotias Eric ja minä. Aarne ei ollut juuri Hämettä pohjoisempana käynyt. Muistan, miten hän ihaili uusia vaaramaisemia matkalla pohjoiseen. Karhunkierroksen riippusiltoja ylittäessämme, Aarne taisi jännittää enemmän kuin Eric. Tuolla matkalla koimme yhteyttä yli sukupolvirajojen. Myöhemmin Aarnen merkitys oli minulle erityisen tärkeä oman isäni siirtyessä tästä ajasta vuonna 2005. Aarnen tuki ja rinnalla kulkeminen auttoivat pimeimmän laakson yli.
Kärsin aikanaan siitä, että selkäni meni täysin jumiin. Aarne tarjoutui tällöin aina hieromaan ja löysi kipupiteet, ilman että olisin kertonut niitä. Usein sain avun heti ensimmäisen käsittelyn jälkeen tai viimeistään toisella tai kolmannella kerralla. Moni muukin sai avun Aarnen käsittelyssä. Ihmettelin, mistä hän oli tämän taitonsa oppinut. Hän kertoi oppineensa paljon sedältään, joka hieroi Urjalassa hevosia.
Esirukous oli Aarnelle tärkeä palvelutehtävä. Monet lähettimme saivat kokea tämän konkreettisesti. Yksi heistä – Hannu Heinonen – kirjoitti Kyprokselta: ”Päivi ja minä olemme kiitollisia Herralle siitä rohkaisusta, jota Aarnen kautta saimme uskon alkutaipaleella. Hän muisti aina kannustaa meitä nuorempia todistamaan ja kertomaan Jeesuksesta ympärillämme oleville ja eläville ihmisille.
Aarnen tuki auttoi paljon meitä astumaan eteenpäin tiellä, jonka Herra sitten osoitti meille ja jossa vieläkin palvelemme Häntä.”
Miestenpiiristä Vuorikodilla Aarne kantoi vastuuta niin kauan, kun voimia ja terveyttä riitti. Tämä piiri oli monille miehille tärkeä ja joillekin ainut viikoittainen kokoontuminen sanan ja rukouksen äärellä.
Aarnella oli hyvä yhteys myös opiskelijamaailmaan. Olli Järvinen muistelee: ”Aarne oli lämminhenkinen ja meille hyvin tärkeä henkilö opiskelijayhteisössämme. Aina kun hän pääsi osallistumaan Pyhä Hetki messuumme Katariinan kirkossa, niin hän toimi siellä sielunhoitajana / rukouspalvelijana ja nautti siinä tehtävässä suurta suosiota.”
Aarne vieraili paljon sairaaloissa, vanhainkodeissa ja yksinäisten ihmisten kodeissa. Muistan, miten hän silmät loistaen tuli kertomaan, miten hän sai rukoilla sen ja sen ihmisen puolesta. Monet näistä itse vahvistivat, miten he olivat saaneet avun Aarnen rukoillessa heidän puolestaan. Aarnen joutuessa palvelukotiin vajaat kaksi vuotta sitten, hän varmaan itsekin joutui maistamaan yksinäisyyttä. Ulla tosin kävi kolme kertaa viikossa miehenä luona mutta me muut harvemmin. Alzheimerin viedessä muisti- ja puhekykyä koin, ettei Aarneen enää tahtonut saada juuri puheyhteyttä. Siksi yllätys olikin suuri, miten hän reagoi yhdellä viimeistä käynneistäni Annen kanssa. Tehdessämme lähtöä Aarne totesi: ”Minulla tulee teitä ikävä”.
Aarnea jäivät kaipaamaan puoliso Ulla, lapset puolisoineen ja lastenlapset perheineen.
Ari Malmi
Aarnen vävypoika
Kuva: Jenniina Nummela
- Kiitos kaikille, jotka kukkien sijaan muistitte Aarnelle rakasta Varsinais-Suomen Kansanlähetystä.